Les paroles de la chanson
« Haaska »
Moonsorrow
raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen
vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?
koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en
kynnet selässään hetken levähtää
kasvot hiekassa hetki katoaa
liian kauas katseensa hamuaa
kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki aseensa joutuvat laskemaan
ja kaiken turhuuden unohtaen
suohon päätyy vielä tämäkin
vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien
yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä karkoitettujen
kynnet selässään hetken levähtää
kasvot hiekassa hetki katoaa
hitain askelin liian kaukaa
moni itselleen aarteita saalistaa
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki lihassaan joutuvat kitumaan
turha on väsyneen odottaa
kuka valmis on matkastaan luopumaan
tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan
lopulta aika palkitsee
minkä ajassa ihminen kärsii
kuolema kalventaa kaikkien kasvot
jättää ruumiit kynsiin korppien
miekasta nielet veren jonka lasket
suohon päädyt vielä sinäkin
puiden oksilla, vuorten rinteillä
istuvat vaiti nuo hahmot
vain odottaen että polvillesi putoat
ja kasvosi hiekkaan painat
et enää liiku, silloin tiedät...
English translation:
staring the ruins of a defeated town
or splitting the sky lost beyond the sun?
when did that cursed being die, i know not
claws in his back he lays to rest
face in the sand and it all is gone
too far his stare is trying to reach
while eagles soar below the clouds
iron has no strength against time
all have to lay down their arms
and to forget all that is vain
into the swamp this will end
mere ashes of a burnt town the dreams of conquerors
the void beyond the sun now the land for the banished
claws in his back he lays to rest
face in the sand and it all is gone
by slow footsteps from too far away
many are claiming treasures for themselves
iron has no strength against time
all are destined in the torment of flesh
in vain the tired will wait
who are ready to give up their journey
for on this path none will cross our way
eventually time will repay
what man has suffered in time
faces turn pale in death
and corpses are left for the crows
by the sword shall you swallow the blood you have let
into the swamp you will end
on the branches of trees, on the mountain slopes
those silent figures are watching
waiting for you to fall on your knees
and to bury your face in the sand
you no longer move, it’s when you know.
vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?
koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en
kynnet selässään hetken levähtää
kasvot hiekassa hetki katoaa
liian kauas katseensa hamuaa
kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki aseensa joutuvat laskemaan
ja kaiken turhuuden unohtaen
suohon päätyy vielä tämäkin
vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien
yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä karkoitettujen
kynnet selässään hetken levähtää
kasvot hiekassa hetki katoaa
hitain askelin liian kaukaa
moni itselleen aarteita saalistaa
on rauta voimaton aikaa vastaan
kaikki lihassaan joutuvat kitumaan
turha on väsyneen odottaa
kuka valmis on matkastaan luopumaan
tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan
lopulta aika palkitsee
minkä ajassa ihminen kärsii
kuolema kalventaa kaikkien kasvot
jättää ruumiit kynsiin korppien
miekasta nielet veren jonka lasket
suohon päädyt vielä sinäkin
puiden oksilla, vuorten rinteillä
istuvat vaiti nuo hahmot
vain odottaen että polvillesi putoat
ja kasvosi hiekkaan painat
et enää liiku, silloin tiedät...
English translation:
staring the ruins of a defeated town
or splitting the sky lost beyond the sun?
when did that cursed being die, i know not
claws in his back he lays to rest
face in the sand and it all is gone
too far his stare is trying to reach
while eagles soar below the clouds
iron has no strength against time
all have to lay down their arms
and to forget all that is vain
into the swamp this will end
mere ashes of a burnt town the dreams of conquerors
the void beyond the sun now the land for the banished
claws in his back he lays to rest
face in the sand and it all is gone
by slow footsteps from too far away
many are claiming treasures for themselves
iron has no strength against time
all are destined in the torment of flesh
in vain the tired will wait
who are ready to give up their journey
for on this path none will cross our way
eventually time will repay
what man has suffered in time
faces turn pale in death
and corpses are left for the crows
by the sword shall you swallow the blood you have let
into the swamp you will end
on the branches of trees, on the mountain slopes
those silent figures are watching
waiting for you to fall on your knees
and to bury your face in the sand
you no longer move, it’s when you know.
